LEIRIKOULU
KIILOPÄÄLLÄ
SYKSYLLÄ 1998
Lähdimme aamulla klo 6.00. Oli
sunnuntai 23.8.98. Matkustimme Koiviston uudella linja-autolla, kuskimme oli
Ari. Matkalla luettiin, pidettiin kisailuja ja visailuja, pelattiin autobingoa
ja muitakin pelejä. Jotkut vähän nukkuivat. Matkamme sujui hyvin. Pysähdyimme
Kalajoella syömään eväitä. Kemissä söimme seisovasta pöydästä.
Napapiirillä olimme tunnin. Napapiiri on
raja, jonka pohjoispuolella on kesällä yötön yö ja talvella kaamos.
KIILOPÄÄN RETKEILYKESKUS
Kiilopään retkeilykeskus sijaitsee
Sodankylän kunnan pohjoisosassa
UKK-puiston
vieressä. Asuimme retkeilykeskus Ahopäässä. Likoilla ja pojilla oli eri huoneet,
joissa asui 4 -7 hlöä.
Ympäristössä oli puro ja kylmäkylpylä, jossa virtasi raikas tunturivesi.
Vapaa-aikana olimme usein purolla. Kahlasimme purolla ja etsimme hienoja kiviä.
Ympäristössä oli myös pieniä luontopolkuja, joita sai kierrellä.
Muutamat huiputtivat vapaa-aikana uudelleen Kiilopään tunturin.
Pihapiirissä oli myös turvekammi Maahinen, jossa paistettiin makkaraa ja lättyjä
ja viimeisenä iltana saatiin Lapin kaste.
KOILLISKAIRAN LUONTOKESKUS
Koilliskairan luontokeskus on Urho
Kekkosen Kansallispuiston opastuskeskus. Kansallispuisto on suojelualue, jossa
saa retkeillä, kerätä sieniä ja marjoja. Siellä ei saa katkoa oksia puista eikä
muutenkaan häiritä luontoa. Luontokeskuksessa katsoimme diakuva esityksen Lapin
luonnosta. Se oli mukavaa katsottavaa, kuuntelimme linnun ääniä
korvakuulokkeilla ja katsoimme myös pieniä hyönteisiä pienillä tehoskoopilla
Menimme pienelle vaellukselle ja
keräsimme sieniä. Söimme eväitä nuotiopaikalla. Sinne lensi myös kuukkeli.
Annoimme sille pieniä leivän paloja, joista se tykkäsi. Se uskalsi tulla ihan
läheltä syömään.
TANKAVAARAN KULTAKYLÄ
Maanantaina iltapäivällä olimme
Tankavaaran Kultakylässä. Näimme vanhanaikasia kullanhuuhtomis-välineitä ja
jäljennöksiä maailman suurimmista kultahipuista.
Kullanhuuhdonnassa laitettiin
hiekkaa vaskooliin, otettiin kiviä pois ja vaskattiin. Vaskoolia ravistettiin ja
käännettiin vedessä, kunnes melkein kaikki hiekka huuhtoutui pois. Kulta jäi
vaskoolin pohjalle, koska se oli niin painavaa. Kaikki saivat pienen
kultasaaliin, jonka sai pitää muistona. Mielestämme kullanhuuhdonta oli hauskaa.
VAELLUS
LUULAMMELLE
Vaelsimme tiistaina aamupäivällä
majapaikastamme Kiilopään huipun Luulammelle. Varusteina oli vaihtovaatteita,
makuupussi, makuualusta ja ruokailuvälineet. Jokainen kantoi omat varusteensa
omassa repussa tai rinkassa. Aikuiset kantoivat omat varusteensa, teltat ja
keittimet.
Iltapäivällä saavuimme
Luulammelle. Siellä oli tupa, nuotiopaikkoja ja lampi. Aluksi sai levätä ja
etsiä teltalle paikan. Illalla sai mennä lenkille vaikka lammen ympärille, istua
nuotiolla tai jotain muuta. Laitoimme ruuan Trangialla pienissä ryhmissä.
Keskiviikkona vaelsimme takaisin
Kiilopäälle. Matkaa oli 4 kilometriä. Sää oli sumuinen ja tuulinen.
VUOTSON POROKYLÄ
Olimme torstaina Vuotson
porokylässä. Tutustuimme poronhoitoon ja ruokimme poroja. Opimme kuinka ne
saatiin kiinni ja opimme ruokkimaan. Syötimme poroille sieniä, joita poimimme
lähimetsästä ja jäkälää.
Opimme että poro vaihtaa joka
vuosi sarvet. Opimme myös että poroerotuksessa osa poroista pannaan
teurastamolle. Poroisäntä tuntee omat poronsa korvamerkistä, joka leikataan
vasan korvaan.
LAPIN KASTE
Viimeisenä ilta saimme
turvekammissa lapinkasteen lappalaiselta poromiespariskunnalta. He kertoivat
meille mm. elämästä Lapissa ja maahisista, joita elää maan alla. Näkymättömiä
maahisia oli ollut liikkeellä meidänkin keskellämme ja he olivat lainanneet
meiltä joitakin tarvitsemiaan vaatteita ja muita tavaroita.
Yhden paidan oli maahinen
palauttanutkin sään lämmettyä ja liittänyt siihen kiitosterveisensä saamen
kielellä. Muut meiltä lainatut tavarat jäivät Saariselän alueen maahisten
käyttöön; he tuskin uskaltautuvat niitä tänne Jurvaan palauttamaan.
